Saavuimme Botnialle Saijan kanssa perjantai-iltana. Varikko oli aivan tupaten täynnä, mutta onneksi päästiin soluilemaan Janin ja Tommin leiriin. Kiitos siitä heille ja järjestäjille risuja varikon täyttämisestä "sikinsokin ja miten sattuu".
Lauantain aika-ajot alkoivat loistavasti ja pääsin heti vetelemään hyviä kierrosaikoja. Uusi ennätys kirjattiin 1:13,3, jolla heltisi neljäs sija! Fiilis ei ollut vielä rento, enkä ollut täysin tyytyväinen ajoon, mutta aika ja sijoitus ylitti selkeästi omat tavoitteeni. Toiseen aika-ajoon vaihdoin alle kisarenkaan ja päätin tyytyä ensimmäisen aika-ajon tuloksiin. Ajoin aika-ajon energiaa tuhlaamatta, warm-up hengessä, koska kisaan oli aikaa enää pari tuntia. Rennolla höntsylläkin sain ajaksi 1:13,9 mikä lupasi erittäin hyvää kisaa ajatellen! Lopulliseksi sijoitukseksi tuli viides lähtöruutu.
Kisassa ei ajettu osallistujamäärän vuoksi erillistä b-lähtöä, vaan kaikki 26 jokkiskuljettajaa ajoi samassa lähdössä. Lähdön ja ensimmäisen kierroksen otin tutun varovaisesti ja putosin ehkä yhdeksänneksi. Suhteellisen nopeasti pääsin kuitenkin nousemaan takaisin viidenneksi. Neljännellä kierroksella uusi oma ennätys kirjattiin lukemiin 1:13,0. Pari kuskia kaatui edestä, joten sijoitus koheni senkin ansiosta. Neljäntenä ajanut kuski muodostikin sitten melkoisen ongelman.. Kyseinen herra ajoi huomattavasti isotehoisemmalla pyörällä suorat hurjan kovaa ja hirveät kammojarrut mutkaan, eikä suorilla tai jarrussa päässyt ohi millään. Sen sijaan mutkat mentiin taluttamalla ja muutaman kerran pääsin mutkissa ohi, mutta herra pääsi aina kuittaamaan takaisin ja oli pariin kertaan ajattaa minut ulos radalta. Viimein pääsin kuittaamaan itseni neloseksi pari kierrosta ennen maalia. Siitä tasan kierroksen päästä radan hitaimmassa kohdassa eturenkaan pito loppui ja mitään ei ollut tehtävissä. Neljäs sija vaihtui kaatumiseen ja keskeytykseen vain puolitoista kierrosta ennen maalia.
Maaliin tulon jälkeen kakkoseksi sijoittuneelle langetettiin 20 sekunnin aikasakko keltaisen lipun alla ohittamisesta, joten hän putosi viidennelle sijalle. Eli tuosta voidaan ynnäillä että podium-paikka lipesi käsistä viime metreillä. Niin se on, tässäkin lajissa, se hiuksen hieno ero sankaruuden ja tappion välillä.
Nyt se ensimmäinen kaatuminen on sitten koettu. Pitkään siihen menikin. Kaatumiset kuuluu tähän lajiin, mutta pahaltahan se tuntuu. Kirvelevä pettymys hyvän ajon jälkeen, mutta myös huoli pyörän kunnosta. Heti kaatumisen jälkeen tiesin, ettei itselle sattunut mitään suurta fyysistä vammaa ja kalustokin näyttää onneksi saaneen vain kosmeettisia vaurioita.
Ensi viikolla alkaa sitten kaluston korjaus ja valmistautuminen uusiin koitoksiin. Valitettavasti kesäkuun Scandinavian Open jää väliin tärkeämmän tapahtuman vuoksi (terveisiä Joutsaan!), mutta onhan noita kisoja vielä jäljellä ja vielä se Cup-pistetilikin avataan, ennemmin tai myöhemmin!
- Tumppi -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti